Teknik eli tekniikkaa

Villa Sundeckin betoninen runko alkaa vähitellen täyttyä. Väliseiniä muurataan kovaa vauhtia ja erilaista tekniikkaa alkaa ilmestyä nurkkiin. Tom Allen kävi tällä viikolla poraamassa meille maalämpökaivon ja siirtoputket on nyt tuikattu seinästä läpi tekniseen tilaan.

Sähkö- ja putkimies ovat käyneet hoitamassa oman osuutensa kellarin lattioihin. Alla hieman kostean kuraisia ja siksi niin karuja kuvia, joissa näkyy putki jos toinenkin. Kellarin suihkujen lattiakaivoksi on tulossa Unidrain, joka vaatii normaalikaivoa enemmän suunnittelua lattiavalua ajatellen. Onneksi putkimiehemme on näitä asentanut sen verran paljon, että hän tiesi heti, miten valuvalmistelut kannattaa tehdä.

Styroksien päälle on kuvauksen jälkeen asennettu raudoitusverkot ja nyt odottelemme Tom Allenin miehiä lattialämmitysputkiston asennukseen. Sen jälkeen olisikin sitten ensimmäisen lattiavalun aika.

Ei aina yhtä ruusuilla tanssia

Jotten anna rakentamisesta aivan liian ruusuista kuvaa, niin tässä hieman detaljeja todellisuudesta mm. tältä aamulta. Ajelen raksalle ja pääsen livenä toteamaan, miten sähkömiehen hommat tyssää heti alkuunsa, kun osa rasioista puuttuu elementeistä ja muutama putki on upotettu liian lyhyenä elementin sisään. Ei muuta kuin sähköhommat jäihin ja äkkiä soitto Tom Allenille, että siirretään lattialämmitysputkistojen asennusta, koska sähköjä ei saadakaan vielä vedettyä eikä raudoitusverkkoja sen vuoksi asennettua.

Maalämpökaivon poraaja sentään pääsee vihdoinkin tositoimiin: 2 aikaisempaa yritystä tyssäsi joko liian epätasaiseen maastoon tai betonielementtiportaaseen, joka pötkötteli juuri sopivasti etupihalla tulevan kaivon paikalla.

Toissapäivänä piiskannut syyssade kasteli koko talon melko murheelliseksi. Jopa kellarissa tuntui satavan, kun vesipisaroita tippui styroksien päälle välipohjien rei'istä. Tänään ei sentään sada, mutta syksyn ensimmäinen pikkupakkanen puraisee kirpeästi talossa, jonka kaikki suuret ikkuna-aukot ovat vielä sulkematta. Onneksi timpurit aloittivat heti ikkunoiden muovituksen, jotta saadaan edes hieman tuulelta suojaa.

Äsken tilasin 7m3 sitä kuuluisaa mustaa betonia, mutta tuonkin saaminen on vielä epävarmaa. Väripigmentti nimittäin saapuu Rudukselle vasta perjantaina, joten eivät voineet taata, ehtiikö seoksen keittää ja heittää vielä saman päivän aikana pumppuauton kyytiin saakka.

Summa summarum, rakentamisessa vain epävarmuus on varmaa, aikatauluja pitää olla valmis rukkaamaan ripeälläkin tahdilla. Jos yksi homma tökkää, seisahtuu koko ketju. Mielenkiinnolla odotan, mikä homma menee seuraavaksi metsään :P

Terkkuja betonilabrasta ja päivän hyvä työ

Enpä olisi aamulla herätessä osannut arvata, minne päivän mittaan miehen kanssa päädymme. Tässä tarina lyhykäisyydessään. 

Timpurimme ovat ahkeroineet takapihalla suurensuuren valumuotin kimpussa viime päivät ja nyt se on vihdoinkin valmis. Muotin sisään tarvitaan tavaraa, joten ei muuta kuin puhelin kouraan ja tilaamaan: mustaa betonia 7m3, kiitos. No, eipä se ihan noin helposti käykään. Mustalle betonille pitää saada värimääritys eli mitä pigmenttiä halutaan käytettävän ja montako prosenttia. Tässä vaiheessa meni sormi suuhun, joten saimme kehoituksen vierailla Konalassa Ruduksen laboratoriossa, josta löytyi jos jonkinväristä ja -muotoista mallipalaa. Alla olevat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa tarjonnasta. Itse keskityimme noihin tummanharmaisiin kimpaleisiin ja hetken arpomisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että lähdemme tilaamaan Finnsementin tumminta mahdollista väriä 6%. Perjantaina sitten nähdään, miten mustaa (eli siis tummanharmaata) tavaraa pumppuautosta tulee.

Otsikossa mainittu hyvä työ on ollut minulla mielessä jo useampana päivänä. Olen halunnut ilahduttaa Potiuksen miehiä viemällä heille esim. jäätelöt työmaalle. Tänään syksyisen tuulisessa +3 asteen kelissä ei paljon jäätelöä tehnyt mieli, joten kuuma kahvi ja tuoreet pullat saivat ajaa saman asian. Jopa nosturikuski tuli kanssamme hetkeksi rupattelemaan ja uskon, että pieni ele sai hyvän mielen koko porukalle :)

Mereltä päin

Edellisestä postauksesta jäi uupumaan se tärkein kuva eli talon paraatijulkisivu meren suuntaan. Terassien teräksiä tullaan asentamaan huomenna ja loppuviikosta alkaa vesikattotyöt. Aikamoista sumplimista on tällä hetkellä työmaan aikataulujen suhteen, jottei postimerkkitontille aiheutuisi liian kovaa ruuhkaa yhdelle päivälle. Juuri äsken onnistuin siirtämään kattoristikoiden toimituksen viikolla, koska huomenna tontin edessä oleva nosturi olisi pakottanut tipauttamaan ristikot naapurin naapurin tontille. Voin sanoa, että jos tästä projektipäällikkyydestä selviän kunnialla, selviän ihan mistä vaan.

Potius in action

Eilen perjantaina Potiuksen autot ja suuren suuri E. Helaakosken nosturi kurvasivat meidän raksalle heti aamunkoitteessa. Oli edessä viimeisen eli 2.kerroksen elementtien ja yläpohjan asennus. Sää suosi ja hommat etenivät varsin joutuisaan. Pääsin itsekin työllistämään nosturia, kun siirrätytin K-Raudan tuomat harkot ja laudat toiseen kohtaan tontilla. Lisäksi päivän aikana saapunut poreamme sai lentokyydin talon yli takapihan puolelle.

Alla muutamia kuvia, joista näkee, miten talo on saanut lopullisen muotonsa. Kellarin ja 1.kerroksen välinen betonielementtiporras saatiin myös paikalleen päivän aikana. Viimeisessä kuvassa syntyy hauska optinen harha: näyttää siltä kuin Villa Sundeck olisi tullut ulos Potiuksen auton kyydistä :)

Arkkitehti kävi seuraamassa asennusta ja totesi, että talon massoittelu sopii erinomaisesti tontille ja ympäristöön. Toki olemme itse samaa mieltä, mutta oli mukava kuulla tämä ammattilaisen suusta.

Edit. Huomasin sattumalta aikataulu-alasivulta, että eilen 19.9. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun kävimme tontilla ensimmäisen kerran ja teimme siitä varauksen.

Villa Sundeck by Plusarkkitehdit

Sain juuri arkkitehdilta järisyttävän upeat 3D-kuvat meidän tulevasta kodista! Uskomatonta, mihin tekniikka nykyään taipuu. Jani oli löytänyt uuden 3D-softan, jonka avulla syntyi kuvat aivan kuin oikeasta, valmiista talosta. Mieletöntä! Mahtavaa!

Nämä kuvat olivat itse asiassa juuri sitä, mitä kaipasin: sain aimo annoksen lisää motivaatiota laskea vesikaton jäykistyspukkien menekkiä, buustauksen lähteä upottamaan putkimiehen asentamat viemärit kellarin lattiasepeliin ja uskoa siihen, että meidän talosta tulee hieno! Jeejee! :)

Takkapohdintaa vol. 2

Talon takat ovat aiheuttaneet minulle viime päivinä harmaita hiuksia. Kirjoittelin aiheesta viimeksi kesäkuussa. Luulin tässä välissä jo löytäneeni meille takantekijän, mutta saamani tarjoukset olivat sen verran kovat, että asia oli pakko laittaa vielä harkintaan. Pyysin tarjoukset toiselta tekijältä ja edelleen oltiin melko kaukana budjetista. Ongelma erityisesti kellariin tulevan takan kanssa on hormi, joka menee seinän läpi. Ilmeisesti teräshormin hintaa nostaa hurjasti, jos se joutuu läpäisemään seinän tai jos siinä on mutkia. Meillä luonnollisesti tulisi nämä molemmat, jolloin pelkän hormin hinta on n. 4000€. Periaatteessa tuon voisi maksaakin, jos kyseessä olisi talon päätakka, mutta tämä tulisi nimenomaan kellarin ulkotilan takkaan, jonka käytön määrä tulee varmasti olemaan vähäinen. Sisätakan hormin hinta on huomattavasti inhimillisempi, n. 2500€. Ollaankin nyt pohdittu, että jätetään tuo ulkotakka odottamaan ja katsotaan, millaiselta näyttää pankkitili projektin lopulla.

Sisätakan suhteen ongelmana on tila tai siis lähinnä tilan puute. Tuohon ei mahdu kovinkaan moni takkamalli eli vaihtoehdot rajautuvat siksi vähiin. Bongasin Suomen Sisustustakasta melko hienon Caminan takan, jonka saa kauttaaltaan betonipinnalla. Meillehän piti alunperin tulla takan takana olevat seinät betonipinnalla, mutta koska niiden suunnittelussa kävi pieni virhe, on hyvin todennäköistä, että ne saa aikanaan päälleen valkoisen pinnan. Tämä takka toisi mukanaan tuota toivottua betonipintaa. Lisäksi tässä takassa olisi mahdollisimman korkea luukku, jota arkkitehtimme on kaipaillut. En kuitenkaan ole ollenkaan varma, onko tämä se meidän takka vai ei. Vaikeaa.

Kuva Suomen Sisustustakka, Camina S9

Habitare: ennakko-odotuksia

Meinaan suunnata loppuviikosta Helsingin Messukeskukseen Habitare-messuille ja tuskin olen ainut, kenellä on tällaiset suunnitelmat. Sain liput Suomen Sisustustakasta, josta muuten taisin vihdoinkin löytää meidän tulevan takan. Asiasta lisää myöhemmin.

Habitaressa minua kiinnostaa erityisesti valaistukseen liittyvät osastot. Olen edelleen valaistuksen suhteen ihan pihalla eikä sopivaa ratkaisua tunnu löytyvän. Led-lamppuja on kyllä olemassa vaikka kuinka ja paljon, mutta hinnat vaihtelee hurjasti ja oikean värisävyn (5500-6000K) valaisimia on tarjolla selvästi vähemmän. Siksi haluaisinkin kuulla mahdollisimman monen valaisinkauppiaan mielipiteitä aiheesta, joten mikäpä sen parempi paikka kuin messut. Habitaren ohessa on nimittäin erillinen ValoLight 2014 -tapahtuma, joten tuolla kuluu varmasti tovi jos toinenkin.

Muista aihealueista ajankohtaisia ovat väliovet sekä pintamateriaaleista lattiat ja laatat. Ai niin, tarkoitus on myös hakea mukaan pari Mayn-koria Helsinki Design Weekin Lastenviikonloppua varten.

Työmaakuulumiset loppuun. Eilen tuli kellarin pohja täyteen sepeliä ja saatiin miehen kanssa kunnon annos kuntoilua sitä lapioidessa. Huomenna saapuu seuraavan kerroksen elementit.

Uusi viikko, uudet kujeet

Maanantai starttasi melko vauhdikkaasti, kun lähdin ennen kahdeksaa tontille tarkistamaan autokatoksen pohjia ja sähkökaapin paikkaa. Muutamaa tuntia myöhemmin Potius karautti paikalle ja nyt on anturamuotit odottamassa huomista valua. Loppuviikosta Villa Sundeckia on toivottavasti enemmän nähtävillä maanpinnan yläpuolella kuin sen alla.

Itse päästiin viikonloppuna tositoimiin radon-putkiston asennuksen merkeissä. Lisäksi kannoimme talon taakse Lammi-eristeharkkoja kellaria varten. Keksimme nimittäin toteuttaa kellarin syvennyksen "kynnyksen" naapurin ylijäämäharkoista. Kyllä muuten oli painavaa tavaraa, eikä tuo reittikään ollut mikään maailman helpoin. Kävi kunnon punttisalitreenistä tuo urakka!

Maan alle käy kellarin tie

Tänään alkoi todenteolla etupihan täyttö, jotta autokatoksen anturoille saadaan tehtyä pohjat ensi viikon alkupuolelle. Bitumien päälle ja muualle maan alle jääville seinäpinnoille tuli patolevyt. Eilen illalla käytiin vielä sähkömiehen kanssa läpi, että maan alle on nyt jemmattu kaikki tarvittavat sähköjohdot mm. takapihalle tulevaa jätevesipumppaamoa ajatellen.

Huomenna pääsee mitä varmimmin astumaan Villa Sundeckin 1.kerrokseen ilman sen suurempaa harppausta. Vähänkö siistiä!

Ensi viikolla tehdään mm. kellarin sisätäytöt hihna-autolla ja yritän saada myös maalampökaivon poraajan Tom Allenilta hommiin. Hehän kävivät jo kertaalleen paikalla, mutta koneilla ei päässytkään oikeaan paikkaan, joten poraus jouduttiin siirtämään täyttöjen jälkeiseen aikaan.